Blog Layout
Kolmen kirjan vuosi 2022
Helena Immonen • 5. elokuuta 2021
Kesäloma on vietetty ja kirjoittaminen jatkuu – ihanaa!
Minulta ilmestyy ensi vuonna kolme kirjaa. Kolme! Välillä tuntuu etten oikein itsekään usko sitä. Reilu kaksi vuotta sitten minulla ei ollut yhtään ainoaa kustannussopimusta. Sitten sain ensimmäisen, toisen, ja nyt niitä onkin yhteensä jo viisi. Pakko nipistää itseäni…
Minulla on tänä vuonna siis melkoinen kirjoitusurakka vielä edessä, mutta olen intoa täynnä. Toistaiseksi ei ole minkäänlaista paniikkia ilmassa. Katsotaan sitten loppuvuodesta, mikä on tilanne...
Lastenkirjani Näkymätön Milanna kakkososa onkin jo aika hyvällä tolalla, tekstin puolesta ihan viimeistelyjä vaille valmis. Siitä tulee vauhdikkaampi kuin ykkösestä, ja on ollut hauskaa luoda uusia hahmoja sekä päästä sukeltamaan Näkymättömien kaupungin syövereihin syvemmin.
Operaatio Punaisen ketun jatko-osa on työn alla. Tähän mennessä olen kirjoittanut ensimmäistä versiota noin kolmasosan. Juonilinjat risteilevät päässäni ristiin rastiin, ja yritän saada niitä asettumaan uomiinsa. Jatko-osasta tulee hieman erilainen, mutta maanpuolustus, turvallisuuspolitiikka ja realistiset, viime vuosinakin nähdyt, valtiolliset vaikuttamiskeinot säilyvät kiinteänä osana tarinaa. Tapahtumat eivät kuitenkaan keskity pelkästään Suomeen, vaan kansainvälisesti tapahtuu myös paljon.
Kirjoittamisprosessi on nyt hieman erilainen. Punaisen ketun kohdalla minulla oli niin vahva visio siitä, että haluan kertoa suomalaisen reserviläisen tarinan sodassa. Kertoa, miten sota vaikuttaisi tavallisiin ihmisiin, yhteiskuntaan ja arkeen. Jatko-osaa työstäessä ajatukset on enemmän siinä, miten kirjoitetaan hyvä trilleri, jossa juoni nousee vielä seuraavalle tasolle. Ihmisiä ja inhimillisyyttä en kuitenkaan unohda! Katsotaan, mikä on lopputulos. Kirjoittaminen ainakin on kutkuttavaa, ja jälleen kerran minulla on työtä tukemassa joukko kovia asiantuntijoita ja ammattilaisia.
Kolmas ensi vuonna ilmestyvä kirja on +9-vuotiaille lapsille suunnattu fantasiakirja, joka kertoo kotitontusta. En oikein tiedä mitä tässä vaiheessa voisin siitä kertoa. Ehkä sen, että kirjan aihio on muhinut minulla tietokoneen syövereissä useita vuosia. Olen kirjoittanut ensimmäiset 50 sivua muutama vuosi sitten, ja jo silloin tiennyt, että tässä tarinassa on minulle jotain aivan erityistä. Kirja on selkeästi fantasiaa, minkä kirjoittamisesta olen lapsesta asti haaveillut. Milannan luokittelen enemmän saduksi, vaikka fantasiaa sekin tavallaan on.
Myös tämän kirjan kustantaa iki-ihana Kumma-kustannus.
Näiden kirjojen lisäksi minulla on kolme muuta käsikirjoitusta enemmän tai vähemmän kirjoitettuna odottamassa vuoroaan. Tuntuu siltä, että kun olen koko elämäni odottanut tähän tilanteeseen pääsemistä, tarinat vain pulppuavat ulos ja vaativat tulla kirjoitetuksi. Ne ovat odottaneet vuoroaan sisälläni, ja nyt ne haluavat vapaaksi. Ja minä haluan antaa niiden elää!
Joten huikean kirjavuoden 2022 jälkeenkin minulta on odotettavissa lisää kirjoja. Mutta ei mennä asioiden edelle. Nyt nautin siitä, mitä kirjoitan tänä vuonna.
Minulta ilmestyy ensi vuonna kolme kirjaa. Kolme! Välillä tuntuu etten oikein itsekään usko sitä. Reilu kaksi vuotta sitten minulla ei ollut yhtään ainoaa kustannussopimusta. Sitten sain ensimmäisen, toisen, ja nyt niitä onkin yhteensä jo viisi. Pakko nipistää itseäni…
Minulla on tänä vuonna siis melkoinen kirjoitusurakka vielä edessä, mutta olen intoa täynnä. Toistaiseksi ei ole minkäänlaista paniikkia ilmassa. Katsotaan sitten loppuvuodesta, mikä on tilanne...
Lastenkirjani Näkymätön Milanna kakkososa onkin jo aika hyvällä tolalla, tekstin puolesta ihan viimeistelyjä vaille valmis. Siitä tulee vauhdikkaampi kuin ykkösestä, ja on ollut hauskaa luoda uusia hahmoja sekä päästä sukeltamaan Näkymättömien kaupungin syövereihin syvemmin.
Operaatio Punaisen ketun jatko-osa on työn alla. Tähän mennessä olen kirjoittanut ensimmäistä versiota noin kolmasosan. Juonilinjat risteilevät päässäni ristiin rastiin, ja yritän saada niitä asettumaan uomiinsa. Jatko-osasta tulee hieman erilainen, mutta maanpuolustus, turvallisuuspolitiikka ja realistiset, viime vuosinakin nähdyt, valtiolliset vaikuttamiskeinot säilyvät kiinteänä osana tarinaa. Tapahtumat eivät kuitenkaan keskity pelkästään Suomeen, vaan kansainvälisesti tapahtuu myös paljon.
Kirjoittamisprosessi on nyt hieman erilainen. Punaisen ketun kohdalla minulla oli niin vahva visio siitä, että haluan kertoa suomalaisen reserviläisen tarinan sodassa. Kertoa, miten sota vaikuttaisi tavallisiin ihmisiin, yhteiskuntaan ja arkeen. Jatko-osaa työstäessä ajatukset on enemmän siinä, miten kirjoitetaan hyvä trilleri, jossa juoni nousee vielä seuraavalle tasolle. Ihmisiä ja inhimillisyyttä en kuitenkaan unohda! Katsotaan, mikä on lopputulos. Kirjoittaminen ainakin on kutkuttavaa, ja jälleen kerran minulla on työtä tukemassa joukko kovia asiantuntijoita ja ammattilaisia.
Kolmas ensi vuonna ilmestyvä kirja on +9-vuotiaille lapsille suunnattu fantasiakirja, joka kertoo kotitontusta. En oikein tiedä mitä tässä vaiheessa voisin siitä kertoa. Ehkä sen, että kirjan aihio on muhinut minulla tietokoneen syövereissä useita vuosia. Olen kirjoittanut ensimmäiset 50 sivua muutama vuosi sitten, ja jo silloin tiennyt, että tässä tarinassa on minulle jotain aivan erityistä. Kirja on selkeästi fantasiaa, minkä kirjoittamisesta olen lapsesta asti haaveillut. Milannan luokittelen enemmän saduksi, vaikka fantasiaa sekin tavallaan on.
Myös tämän kirjan kustantaa iki-ihana Kumma-kustannus.
Näiden kirjojen lisäksi minulla on kolme muuta käsikirjoitusta enemmän tai vähemmän kirjoitettuna odottamassa vuoroaan. Tuntuu siltä, että kun olen koko elämäni odottanut tähän tilanteeseen pääsemistä, tarinat vain pulppuavat ulos ja vaativat tulla kirjoitetuksi. Ne ovat odottaneet vuoroaan sisälläni, ja nyt ne haluavat vapaaksi. Ja minä haluan antaa niiden elää!
Joten huikean kirjavuoden 2022 jälkeenkin minulta on odotettavissa lisää kirjoja. Mutta ei mennä asioiden edelle. Nyt nautin siitä, mitä kirjoitan tänä vuonna.
Mitä oikein voit enää Tuliketun jälkeen kirjoittaa? Tätä kysyi minulta eräs lukija taannoin. Kysymys oli ehkä hieman yllättävä, mutta ei ainutlaatuinen. Samansisältöistä palautetta olen itse asiassa saanut tänä syksynä useilta tahoilta.
Miten kirja kirjoitetaan alusta loppuun? Mitä eri vaiheita omien kirjojeni kirjoittamiseen kuuluu? Blogissa pohdin kirjan kirjoittamista enemmän teknisestä näkökulmasta.
On tullut vuosi täyteen vapaan kirjailijan elämää, ja on aika summata ajatuksia. Vuosi on ollut varmaan elämäni paras.
Miten Kettu-kirjani syntyvät? Tekstissä avaan sotatrillerien kirjoittamista ja työskentelytapojani.
Kirjailija saa paljon palautetta, josta osa on kritiikkiä. Miten käsitellä kritiikkiä niin, ettei se lannista?
Haaveet ovat elämän voimavara, mutta miten niistä tehdään totta? Haaveiden toteuttaminen vaatii aktiivisia toimenpiteitä.
Kohta viisi kuukautta kokopäiväisen kirjailijan elämää takana, ja vieläkin hymyilyttää joka päivä!
Myyntilukujen valossa lastenkirjojen kirjoittamisessa ei aina ole järkeä. Silti jatkan lastenkirjallisuuden parissa sinnikkäästi. Miksi?
Kun annat lapselle kirjan, annat hänelle koko maailman. Minä olen kasvanut kirjojen keskellä ja lukeminen on ollut osa jokapäiväistä elämää. Kirjat ovat monella tavalla vaikuttaneet elämäni suuntaan.
Olen viime aikoina pohtinut kirjailijaidentiteettiä. Onko minulla sellaista, tai kuuluisiko minulla olla? Millaisena kirjailijana itseni näen ja onko sillä väliä, miten minut määritellään julkisuudessa? Kun palkitun sotatrillerini Operaatio Punainen kettu jälkeen minulta ilmestyi lastenromaani Näkymätön Milanna, moni ihmetteli genren vaihtoa. Ulospäin se tietysti helposti näytti sellaiselta, vaikka itse en ole koskaan ajatellut, että minun pitäisi olla jonkun tietyn tyylinen kirjailija tai keskittyä johonkin genreen. Päinvastoin ajattelen, että on hauskaa (ja haastavaa!) vaihdella tyylilajeja, enkä missään nimessä halua lukkiutua mihinkään tiettyyn genreen. Näkymätön Milanna oli kirjoitettuna jo ennen Punaista kettua, joten minulle lastenkirjani oli olemassa jo ennen sotatrilleriä, ja oikeastaan Ketun kirjoittaminen oli se genren vaihto. Alkuperäinen kirjailijaintohimoni onkin lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolella, fantasiassa ja seikkailukirjoissa. Niitä itse ahmin lapsena, ja ahmin edelleen. Lasten seikkailukirjojen kirjoittaminen on ihan omanlaista kirjoittamista, siinä minulle ei tule kyllästymistä tai tuskastumista oikeastaan laisinkaan. Onneksi saan tätä tyyliä toteuttaa myös jatkossakin, sillä ensi vuonna minulta ilmestyy kaksi lastenromaania, jotka molemmat ovat fantasiaseikkailuja. Näiden lisäksi ensi vuonna ilmestyy Punaisen ketun jatko-osa, joten kirjoittamista tälle vuodelle riittää. Välillä tuntuukin ihan uskomattomalta, että saan kirjoittaa näin paljon! Ensi vuoden kirjat ovat siis jo selvillä, mutta sen jälkeen kaikki on jälleen avoinna. Se tässä onkin niin kutkuttavaa. Millaista haluaisin seuraavaksi kirjoittaa? Kirjoittaisinko perinteisemmän dekkarin, vai jotain aivan muuta? Varmaa on vain se, että kirjoittamista jatkan. Uskon vahvasti, että tulen jatkossakin kirjoittamaan ainakin fantasiaa/seikkailukirjoja. Olen myös onnekas, sillä minulla on kaksi kirjailijanuraani täysillä tukevaa kustantamoa: Docendo (CrimeTime) trillereille sekä Kumma-kustannus lastenkirjoille. Molemmat kustantamot ovat myös kannustaneet minua eri genrejen kirjoittamisessa. Muitakin kiinnostavia kirjoitusprojekteja on meneillään, mutta kerron niistä lisää tuonnempana. Mutta lopuksi ehkä vastaus otsikon kysymykseen: onko minulla kirjailijaidentiteettiä? Luulen että kiinnityn vahviten jännitykseen ja seikkailuun, sillä ne ovat läsnä oikeastaan kaikissa ilmestyneissä sekä työn alla olevissa teksteissäni. Voisin siis mieltää olevani seikkailukirjailija – tai vaikka seikkailija-kirjailija! Mutta pidätän itselläni oikeuden vaihtaa tästä vaikkapa hitaaseen, filosofiseen proosaan, mikäli siltä tuntuu.
